Alkukartoitus on muutakin kuin yksittäisten liikkeiden testaamista. On tärkeää oppia tunnistamaan todelliset tarpeet ja toimia alkuun niiden pohjalta, samalla asettaen tavoitteet, joista on aidosti hyötyä. 

Alkukartoituksessa selviää sinun taito- ja motoristen kykyjen tasot siltä osin kuin se koetaan tarpeelliseksi. Näitä ovat voima, notkeus, koordinaatio, nopeus, ketteryys ja kestävyys. 

Alkukartoituksessa voidaan käyttää yhtä lailla objektiivisia mittauksia ja subjektiivisia arviointeja. Esimerkiksi minä voin mitata jonkin nivelen liikelaajuuden (objektiivinen) ja sinä puolestasi arvioida miltä liike tuntuu(subjektiivinen). 

Hyvin usein riittää kun lähdemme testailemaan eri liikkeitä ja muodostamme parempaa käsitystä askeleelta askeleelta.

Näiden pohjalta pystymme arvioida tilanne melko tarkkaan.

Käytänkin usein yksinkertaista nelikenttää:

1. EN PYSTY VIELÄ, MUTTA EI TUNTUNUT PAHALTA.

2. EN PYSTY JA TUNTUU PAHALTA.

3. PYSTYN, MUTTA TUNTUU PAHALTA

4. PYSTYN JA TUNTUU HYVÄLTÄ. 

Jo tällaisen karkean kaavan avulla saamme arvioitua nopeasti ja melko tarkasti millaista harjoittelua kehosi kaipaa juuri nyt - aina  totaalilevosta, kuntouttavaan, korjaavaan, valmistavaan, tai mikäli kaikki on hyvin; kuormittavaan. 

Harjoittelussa kaikki lähtee perusliikemallien hyvästä hallinnasta ja minun valmennuksissa näitä käydään perusteellisemmin läpi kuin mitä ehkä keskivertovalmennuksessa on tapana. 

Yksittäisessä harjoituksessa puolestaan kaikki lähtee lämmittelystä, joten opetan sinulle myös oikeat tavat lämmitellä.

Lämmittelyä seuraa usein kehon valmisteluvaihe, joka on jo enemmän sitä mitä varsinainen harjoitus tulee sisältämään. Tulet oppimaan myös parhaat tavat valmistella kehoa tulevaan koitokseen.

Myöhemmin pystyt hoitamaan kaiken hyvin itsenäisesti. 

Nämä kaikki ovat tärkeä osa perusteita ja samalla kun opit valmistautumaan yksittäistä harjoitusta varten, opit myös tapoja, joiden avulla saat pidettyä itsesi terveenä, toimintakykyisenä ja elinvoimaisena. 

Harjoittelussa pyritään joko rikkoa jotain vanhaa, tai luoda uutta. Näin tapahtuu kehossasi kirjaimellisesti jatkuvasti.

Varsinaisesti vanhoja taitoja ei voida rikkoa, eli poisoppia, mutta on kuitenkin paljon erilaisia taitoja ja tottumuksia, joiden tilalle voidaan opetella paremmin toimivia vaihtoehtoja. Ajan myötä vanhat mallit "vieraantuvat" uusien ja parempien mallien ottaessa tilanteen haltuun.

Perusliikkumistaidot luo pohjan kaikelle tekemiselle.

Mitä korkeampi taso sinulla on perusliikkumistaidoissa, sen helpompaa sinun on siirtyä lajista ja tavoitteesta toiseen. Perusliikkumistaitoja ovat sellaiset asiat kuten kyykkyyn laskeutuminen, kyky kävellä, juosta, vaihtaa suuntaan, hyppiä jalalta toiselle ja roikkua yhden käden varassa. 

Taitojen oppiminen vie aikaa, mutta ne ovat paljon pysyvämpiä.

Taitojen ja fyyisestin ominaisuuksien suhteen pyritään säilyttämään sopiva tasapaino, jotta ne tukisivat sinun tarpeita ja tavoitteita.

Jokainen meistä tarvitsee voimaa, mutta aniharva tarvitsee 300 kilon maastavetoa. Samoin notkeus on äärimmäisen tärkeää, mutta poikittaisspagaatti on jo hyvin spesifi ja äärimmäinen kyky. Kaikkea saa tietenkin tavoitella jos niin haluaa, kunhan pitää mielessä ettei niiden saavuttaminen ole todellisuudessa pakollista. 

Kaikki liike edellyttää voimaa, notkeutta, koordinaatio (tasapaino ja motorinen kontrolli), nopeutta, ketteryyttä ja kestävyyttä. 

Nämä kuusi (bio)motorista kykyä luovat kokonaisuuden, jota minä kutsun LIIKKUVUUDEKSI.

Liikkuvuus määrittelee ennenkaikkea liikkeen laatua ja kaikki harjoittelu tulisi jolloin muotoa tukea liikkeen laadun säilymistä. Silloinkin kun tavoitteet on asetettu johonkin hyvin vaikeasti saavutettavaan ja spesifiin. 

Palautuminen ei ole tavoite, vaan elinehto!

Palautuminen alkaa itse asiassa jo ennen harjoitusta, sillä se miten valmistaudut harjoitukseen, vaikuttaa siihen millaista "tuhoa" se saa aikaiseksi.

Harjoittelun kesto on merkittävä osa palautumisessa. Jokaisessa harjoituksessa on taianomainen hetki, jossa kulutettu energia tuottaa maksimaalisen hyödyn. Tuon ylitettyä vaste pienenee ja energiaa alkaa kulua hukkaan.

Lopettamalla ajoissa, maksimoit palautumisen ja sitä kautta myös hyödyt. 

Kun tämä puoli on kunnossa, voidaan miettiä lepoa, unta ja ravintoa, jotka tottakai tulee saada kokonaisuutta tukevaksi.  

Valmentajien suuri haaste on pitää itsensä näkymättömänä. Olisi niin kivaa tarjoilla kaikenlaisia juttuja ja kertoa niistä mitä mielenkiintoisimpia tutkimustuloksia, mutta valmentamisessa kyse ei ole valmentajan taidoista, vaan sinusta. 

Tämän vuoksi kaikki spesiaaliharjoitteet tulisi ottaa käyttöön silloin kun niitä tarvitaan. Ei ennen, eikä jälkeen. 

Usein näitä tarvitaan pienissä määrin muun harjoittelun tueksi. Näillä voi olla palauttava vaikutus, tai ns. korjaava, eli tällaisia harjoitteita tekemällä saadaan jokin muutos kehoon, joka joko suoraan, tai epäsuoraan vaikuttaa muuhun tekemiseen. Esimerkiksi hengittäminen helpottuu, kun rintakehän liikkuvuus paranee, jonka jälkeen itse hengitys auttaa pitämään yllä rintakehän liikkuvuutta.

Nämä ovat ehdottomasti asioita, jotka vaativat tarkkasilmäisen ja kokeneen valmentajan, joka osaa hyödyntää harjoitteita silloin kun niistä on todennäköisimmin hyötyä. 

Kun tarvetta ei ole, voidaan hyvällä omatunnolla keskittyä varsinaisiin pääharjoitteisiin ja nauttia monipuolisesta liikkeestä! 

Täydellinenkään ohjelma ei ole pennin arvoinen, jos sitä ei voida, tai haluta toteuttaa. Tämän vuoksi varsinainen prosessi laaditaan aina nykyhetken kykyjen, tarpeiden ja tulevaisuuden tavoitteiden pohjalta. 

Se mikä on nykyhetkeä juuri nyt, on tietenkin menneisyyttä muutaman kuukauden päästä, jolloin tarpeet voivat olla jo hieman erilaiset.

Voi hyvin olla, että valmennus alkaa hyvin rauhallisesti, joskus lähes kuntoutustasolta, mutta kolmessa kuukaudessa saadaankin niin merkittäviä muutoksia, ettei samaa tasoa kannattaisi enää jatkaa. 

Kun tasonnousu on saatu aikaiseksi, on aika aloittaa alusta, eli prosessia päivitetään tilanteen vaatimalla tavalla. Tämä voi tarkoittaa intensiteetin ja / tai volyymin kasvattamista, liikevalintojen muuttamista, harjoittelufrekvenssin muuttamista, tai jotain muuta muuttujaa.

Joskus tietenkin käy niin, että päädytään aivan johonkin muualla kuin mihin piti. Tuli ehkä akuutti tilanne yksityiselämässä ja stressitasot ampui sillä hetkellä täysin omalle kiertoradalle. Harjoittelu alkoi tuntua ensin nihkeältä ja lopuksi jouduttiin siirtymään kehittävästä harjoittelusta palauttavaan. 

Nämä kaikki ovat osa ihmisyyttä ja harjoittelun tulisi tukea tätä, ei pyrkiä tehdä meistä robotteja.