Kun Antiikin hyve-etiikka kohtaa modernin neurofysiologian

Älykkyys ei suojaa tyhmiltä valinnoilta. Olen lukemattomia kertoja kuullut kun muuten hyvin elämässään menestyneet ihmiset eivät yksinkertaisesti tee parempia päätöksiä oman hyvinvointinsa suhteen. Ei edes niin simppelissä asiassa kuin "kehonhuolto".  Lainaismerkit sen vuoksi että tuo voi tarkoittaa niin montaa asiaa, mutta tässä kontekstissa puhun päivittäisestä liikkeestä jonka avulla kehoa valmistellaan tulevaan ja palautetaan menneestä. 

Tämä ei oikeasti ole kohtuuton asia ja silti Suomi on täynnä ihmisiä jotka riippumatta heidän älykkyydestä, varallisuudesta tai edes elinympäristöstä, torpedoivat omaa tulevaisuuttaan täydessä ymmärryksessä. Kutsun näitä ihmisiä SI - väeksi ja tällä en viittaa SI-niveleen. 

"Joo Jukka, pitäiSI tehdä noita sun liikkuvuusjuttuja" sanoi yksi rokkikukko minulle taannoin. Älykäs tyyppi ja 100% varmuudella arki mahdollistaisi pienten liikehartausten sisällyttämisen.  Ikävä kyllä jos odotat vielä yhden vuosikymmenen, et enää ehkä voiSI tehdä vaikka kuinka haluaiSI. 

Jos me oikeasti halutaan saada käänne aikaan, lähtee kaikki siitä että valitaan ensin parempi systeemi jota noudattaa 

Antiikan Kreikasta tuttu kolmiportainen malli sopii tähän erinomaisesti. Alla esitän siitä nykyaikaisen version, jossa nojataan mikroharjoittelun periaatteisiin:

Akrasia

Tiedän, että päivittäinen liike, laadukkaampi uni ja luonnossa hengittäminen tekisivät minulle hyvää. Tiedän, että 5 minuuttia kevyttä liikettä katkaisisi istumisen, rauhoittaisi hermostoa ja parantaisi keskittymistä. Silti tartun puhelimeen, jään paikalleni talvella lämmitettyyn ja kesällä viilennettyyn sisätilaan ja siirrän aloittamista huomiseen.
Kehon ja mielen tasolla mukavuus, väsymys ja dopamiini voittavat tiedon. Olen SI -sakkia joten odotellaan nyt että tässä kuoliSI pois. 

Enkrateia

Päätän nousta ylös ja tehdä sillä VOIN. Teen muutaman kyykyn, rintarangan avauksen ja muutaman rauhallisen hengityksen. Ajatus ei tunnu yhtä houkuttelevalta kuin roskadopamiinin lähteet, mutta teen sen koska tiedän sen olevan oikein.
Itsehillintä ohjaa silloin kun mielihaluilla on vielä valtaa: pieni hyveellinen teko mielen vastavirtaan. Mieli haluaisi pysyä passiivisena mutta keho tarvitsee liikettä joten paremmalla päätöksellä kohti seuraavaa parempaa päätöstä.

Aretē

Toistojen myötä mikroliike ei enää ole tahdonponnistus vaan kiinteä osa identiteettiä. Olen liikkuva ihminen(Homo Motus)!
Keho kaipaa liikettä päivittäin ja reagoi siihen lähes poikkeuksetta positiivisesti, aivan kuten hermosto tunnistaa hengityksen rauhoittavan vaikutuksen.

Tauko paikallaan pönöttämisestä syntyy kuin itsestään. En enää “pakota itseäni” tekemään hyvää, vaan hyvä vetää puoleensa ja monissa tilanteissa olen jo aloittanut hyveen ennen kuin edes tietoisesti tulen siitä tietoiseksi. Kaikki liike syntyy ajatuksesta. Ajatuksesta tulee tunne joka saa meidät lopulta liikkeelle. E-motion.

Liike, hengitys ja palautumisesta huolehtiminen ovat luonnollinen osa rytmiä. 

Lopulta arkea pyörittää terveyttä edistävät rituaalit - tavat joilla on merkitys.

Mikroharjoittelu ja kotiharjoittelu toimivat siltana:

• Akrasia → enkrateia: aloittamisen kynnys tehdään niin matalaksi ettei tahdon heikkous ehdi estää.

• Enkrateia → aretē: toisto muovaa hermostoa, kudoksia ja identiteettiä, kunnes halut ja järki virittyvät samaan suuntaan. 

Ja näin Antiikin hyve-etiikka kohtasi modernin neurofysiologian. 

Loppu on kiinni sinusta. Pienet, toistuvat teot koulivat sekä mieltä että kehoa kohti tilaa jossa hyvä ei ole enää pelkkä velvollisuus vaan luonnollinen rytmi elää.