Liikkuvuus on kehon oma GPS

Usein liikkuvuus ymmärretään vain nivelten liikeratoina ja lihasten venyvyytenä. Ikään kuin kyse olisi kartasta: kuinka pitkälle polvi taipuu, kuinka ylös käsi nousee, kuinka alas pääsee kyykyssä. Todellisuudessa liikkuvuus on paljon enemmän kuin kartta. Se on navigointijärjestelmä. 

Kun kartta ei mätsää ympäristöön, kummassa on silloin vika? 

GPS (Global Positioning System) ei kerro ainoastaan, missä tie kulkee. Se kertoo missä sinä olet, mihin suuntaan liikut, kuinka nopeasti etenet ja miten reittiä täytyy muuttaa olosuhteiden muuttuessa. Samalla tavalla liikkuvuus ohjaa liikettä reaaliajassa asennon, suunnan, ajoituksen, voimantuoton ja kuormituksen jakautumisen kautta.

Siksi liikkuvuus on ennen kaikkea liikkeen laatua.

GPS:n avulla ihminen kykynee liikkumaan itselleen täysin vieraassa ympäristössä lähes vailla keskittymistä. Aivan samoin hyvä liikkuvuus mahdollistaa "implisiittisen liikkumisen" joka ei vaadi jatkuvaa tiedostettua prosessointia. Tämä tekee arjesta sulavampaa ja samalla kun liikkuminen on vaivatonta, se on myös turvallista ja tehokasta. 

Liikkeen laatu syntyy kuudesta motorisesta “satelliitista”

Kehon paikantaminen ja ohjaaminen ei perustu yhteen ominaisuuteen, vaan kuuden motorisen kyvyn yhteistoimintaan jotka ovat läsnä kaiken aikaa. 

1. Voima – kyky vastaanottaa, tuottaa ja vapauttaa energiaa

2. Notkeus – kudosten ja nivelten kapasiteetti liikkua vapaasti anatomisten liikeratojen rajoissa 

3. Koordinaatio (tasapaino ja motorinen kontrolli) – hermoston kyky ajoittaa ja yhdistää lihastyötä oikein rytmitetyksi liikkeeksi

4. Nopeus – hermo-lihasjärjestelmän reagointi ja voimantuoton nopeus

5. Kestävyys – kyky ylläpitää laatua väsymyksestä huolimatta

6. Ketteryys (tehontuotto ja koordinaatio) – suunnanmuutokset, tilanteeseen sopiva rytmi ja voimantuoton uudelleenorganisointi

Yksinään mikään näistä ei määritä liikkuvuutta. Yhdessä ne muodostavat järjestelmän, joka kertoo keholle missä se on, mihin se on menossa ja miten sinne päästään turvallisesti ja tehokkaasti.

Aivan kuten GPS käyttää useita satelliitteja paikannukseen, keho käyttää useita motorisia kykyjä liikkeen ohjaukseen. Ja aivan kuten satelliitit koostuvat erilaisista komponenteista, myös kehossa on lukematon määrä erilaista "materiaalia ja reseptoreita". Niiden nimeäminen tai osaaminen tässä tilanteessa on täysin epärelevanttia, joten säästän sinua ja kerron sen sijaan miksi kokonaisuus on osatekijöitään tärkeämpää. 

Miksi pelkkä notkeus ei riitä

Jos GPS näyttää kartan mutta ei tiedä nopeutta, kuormaa tai liikennetilannetta, reitti voi olla teknisesti oikea mutta käytännössä huono. Samalla tavoin voidaan ajatella, että pelkkä notkeus ilman voimaa, koordinaatiota ja ajoitusta voi johtaa hallitsemattomiin ääriasentoihin, kompensaatioihin ja ylikuormituksiin. Tietenkin kärjistetty väite, mutta enemmän faktaa kuin fiktiota. 

Tutkimus proprioseptiosta, refleksijärjestelmistä ja motorisesta kontrollista osoittaa, että liikkeen laatu syntyy hermoston kyvystä säädellä:

• lihastonusta

• tunnistaa nivelten asennot ja pyrkiä toimia nivelten "keskialueilla" joka on usein mekaanisesti kaikkein tehokkainta, taloudellisinta ja monissa tilanteissa myös turvallisinta

• voimantuoton suuntaa ja rasituksen jakautumista eri rakenteille

• liikkeen ajoitusta ja rytmillisesti tilanteeseen nähden optimaalista tapaa toimia

Liikkuvuus ei siis ole passiivinen ominaisuus, vaan aktiivinen liikkeen säätelyjärjestelmä, jonka sisältä voidaan toki tunnistaa erilaisia ominaisuuksia kuten venyvyyttä, jäykkyyttä ja joustavuutta. 

Miten käy kun GPS on epätarkka

Jos jokin motorinen kyky heikkenee, koko järjestelmän paikannus vääristyy:

• Voima puuttuu → näkyy usein kyvyttömyytenä tuottaa haluttua liikettä ja samaan aikaan instabiliteetti kasvaa

• Koordinaatio heikkenee → liike menettää rytminsä ja suuntautuu epäterveellä tavalla

• Nopeus katoaa → reaktiot myöhästyvät ja kudokset menettävät kyvyn nopeiden liikkeiden tuottamaan rasitukseen

• Kestävyys laskee → liikkeen laatu hajoaa väsymyksessä jolloin liikkuminen ei ole enää mielekästä joka johtaa lopulta metabolisen järjestelmän systeemiseen heikkenemiseen (use it or loose it)

• Ketteryys puuttuu → suunnanmuutokset kuormittavat rakenteita paikallisesti ja liikkeen rytmivalinnat ovat heikot

Keho löytää kyllä perille, mutta kiertoteitä pitkin – ja usein kipujen tai rasitusvammojen kautta.

Liikkuvuusharjoittelu on navigointijärjestelmän päivitystä

Moderni liikkuvuusharjoittelu ei ole vain venyttelyä, vaan:

• hermoston signaalin tarkentamista

• nivelten ja faskioiden toiminnan parantamista

• voimantuoton suuntien ja ajoituksen kehittämistä

• kuuden motorisen kyvyn yhteistoiminnan tasapainottamista

Kun liikkuvuus toimii GPS:n tavoin, liike ei ole vain mahdollista – se on sujuvaa, taloudellista ja turvallista.

Neurofysiologisesti liikkuvuus perustuu:

• proprioseptoreihin (lihassukkulat, jänne-elimet, nivelreseptorit)

• refleksien ja tahdonalaisen kontrollin yhteistoimintaan

• keskushermoston kykyyn ennakoida ja korjata liikettä

Liikkuvuus = sensorisen informaation, motorisen ohjauksen ja mekaanisten ominaisuuksien integraatio

Liikkuvuutta ei kehitetä erillisenä ominaisuutena

Todellisuudessa kaikki motoriset kyvyt ovat läsnä 24/7 mutta niitä voidaan harjoittelun näkökulmasta jakaa taistelupareiksi, kuten: 

• Voima + notkeus → "aktiivinen liikelaajuus"

• Koordinaatio + nopeus → "hallittu dynaaminen liikkuvuus"

• Kestävyys + ketteryys → "laadun säilyminen pelissä, työssä ja arjessa väsyneenäkin"

Yhteenveto

Liikkuvuus ei ole kehon kartta. Se on kehon GPS.

Se kertoo:

• missä asennossa olet

• mihin suuntaan liike kulkee

• millä ajoituksella liike tapahtuu

• kuinka reittiä korjataan kuorman, nopeuden ja väsymyksen muuttuessa

Kun kuusi motorista kykyä toimivat yhdessä, keho ei ainoastaan liiku – se navigoi ympäristössään

JOS HALUAT OPPIA AIHEESTA LISÄÄ, LÄHDE MUKAAN MOVEMENT - YHTEISÖÖN